No niin, se oli viimeinen kerta ammattilaisen luona ennen kauden alkua. Käytiin läpi kaikki mailat, lyönnit, asennot, painopisteet ja putit. Oli mukava havaita, että selkeää kehittymistä on havaittavissa. Kaksi tärkeintä korjattua asiaa olivat perusasento ja painonsiirto lyönnin aikana. Näiden vaikutuksesta tietenkin kaikki muukin muuttui, kuten läpilyönti, tasapainoisempi suoritus, suuntaus ja jopa osuman tarkkuus.
Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin. En todellakaan ole mestariksi muuttunut, mutta motivoivaa kehitystä on tapahtunut ja olen saanut intoa harjoitella lisää. Nyt onkin huomattavasti helpompi käydä itsekin harjoittelemassa, kun tietää edes vähän mitä ja miten tekee. Kiva oli myös huomata, että vanhakin oppii uusia kuvioita, kun oikein yrittää ja opettaja osaa vedellä oikeista naruista. Opettajani, Matti Meriläinen, osaa hommansa, vaikka ikä ei vielä paina. Tarkkasilmäinen ope osasi aina löytää ratkaisun, jolla lyöntiä korjata. Ja niitä korjauksia tehtiin monia.
Kun aloitin golfin peluun silloin joskus, takana oli vuosien kokemus erilaisista pallopeleistä ja liikunnasta yleensäkin. Uskoin, että golfin nyt oppii hetkessä. Siis ainakin sille tasolle, että peli kulkee mukavasti. Intoa ja voimaa oli, tarkkuutta ei. Lempinimeni oli tuolloin Hyrrä. Kehitys kuitenkin meni muutaman vuoden ihan mukavasti ja händäri putosi sopivasti. Nyt on kaksi kautta mennyt juuri ja juuri tasoituksen mukaisesti. Kehittynyt en ole aikoihin. Ei tavoitteeni toki ole tourin kiertäjäksi päästäkään, mutta olen kuitenkin hiukan turhautunut viime vuosien räpellyksestä. Ennen kaikkea ailahtelevuus aiheuttaa turhautumista. Joskus peli kulkee muutaman väylän verran ihan kivasti, mutta sitten se taas muuttuu suunnistuksen omaiseksi metsissä kiertelyksi.
Siksi lähdin hakemaan apua ammattilaiselta. Tammikuusta alkaen olen säännöllisesti käynyt harjoittelemassa Peltomäki Golfissa, Matin tiukassa ohjauksessa. Ja sitten aina jaksojen välissä treenannut itsenäisesti hallissa. Olen siis treenannut paljon enemmän, kuin koskaan, vaikka mukaan otettaisiin green card -harjoittelukin. Kokemus on ollut hyvä. Motivaatio on kasvanut, vaikka välillä palloon en ole osunut sitäkään vähää, kuin aikaisemmin. Nyt kuitenkin olen oppinut hieman analysoimaan omaa lyöntiäni ja joskus jopa osaan korjata virheitäni. Nyt on vielä parit itsenäiset treenit ennen perinteistä Viron matkaamme, jolloin pääsen ihan oikealle kentälle kokeilemaan.
On todella jännittävä katsoa olenko mitään oikeasti oppinut. Siihen asti vain haaveilen osaavani golfia paremmin, kuin koskaan. Suosittelen kaikille ammattilaisen apua aina silloin tällöin.
Ja kiitos ystävälleni Jollille, joka innosti minut tähän harjoitteluun. Kohta pelataan ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti