Virossa - taas

Kävin taas Virossa pelaamassa. Oli jo kolmas kerta, kun tällä porukalla käytiin äijägolfia pelaamassa. Voit varmasti arvata, että golf jäi pakostakin sivurooliin, kun aloitimme valmentautumisen business loungessa. Perillä olimmekin sitten iloisia ja pirteitä siirtymään paikallisen Igorin kanssa kentälle.
Ensin mentiin EGCC:lle. Kenttä ei vieläkään ollut ihan timmissä kunnossa. Greenit olivat pomppuiset.

Palvelutason paranemista kehuin jo viimeksi, mutta se ansaitsee kyllä kehut nytkin. Iloiset ja avuliaat klubiravintolan tarjoilijattaret kantoivat janojuomaa pöytään niin, ettei paremmasta väliä.

Olimme sopineet, että pelaamme tasoituksellisen lyöntipelikierroksen ja voittajalle olisi luvassa pullo oivaa konjakkia, kuinkas muuten.

Kierros alkoi lupaavasti, mulliganin avustuksella liikkeelle ja ekalle väylälle vahva seiska. Toinen ja kolmaskin reikä meni itselläni aivan pipariksi, mutta nelosella sain juonesta kiinni. Apuna ehkä parikin otettua birdie-ryyppyä.

Taso nousi kilvan kunnon kanssa, joten ekan ysin jälkeen olin jo lähes händärissä. Loppu onkin historiaa. Pullo tuli minulle, usko pois. Ja tuloskin ihan siedettävä, netto 74.

Saunan, kylpylän ja parin baarin kautta syömään ja sitten taas baareihin. Aamulla, vähän ennen ruuhkaa, siinä puoli kuuden aikoihin hotellille tirsoille ja sitten taas pelaamaan. Nyt Niitväljaan. Onneksi oli Igor kuskina. Löydettiin perille. Olo oli sen verran hutera, että otettiin autot. Ja otettiin me ryypytkin.

Kierros oli näkemisen arvoinen. Joka pojalla pallo lensi. Ja juttu siinä sivussa. Nyt pelasimme joukkueittain ja palkinto oli sama. Jollin kanssa muodostimme itsevarman ja voitontahtoisen joukkueen. Mutta se ei auttanut, turpiin tuli yhdellä lyönnillä.

Saunan jälkeen kotia kohti - taas business loungen kautta. Perillä älysin, ettei kannata kotia asti lähteä, kun kellokin oli jo melkein kaksitoista ja seuraavana päivänä pti kuitenkin tulla taas stadiin.  Sovimme siirtymisestä kaverin siskon luokse ja sieltä sitten johonkin karaokebaariin. Siskolle asti päästiin hyvin, mutta siellä olikin melkoiset bileet käynnissä. Jäätiin sinne. Aamulla taas kuuden maissa kaverille koisimaan ja iltapäivällä tyttären balettiesitystä katsomaan. Illalla, kun vihdoin kotiuduin, menin sopuisasti jo yhdeksältä nukkumaan.

Raskas harrastus, vaikka todella muka, tuo golf. Ainakin hyvässä seurassa. Pelaamisiin ystävät:)

Korkkasin Viron kentät

Jep, jep... tuli käytyä Virossa pelaamassa. Pelit meni miten kuten, mutta hauskaa oli. Sen jo pystyi arvaamaankin, sillä paikka ja kumppanit olivat tutut. Ekaa kertaa mentiin omilla autoilla yli. Voin kertoa, että se toimi. Sisään laivaan pääsee ensimmäisten joukossa ja kamat saa olla autossa. Helppoa ja mukavaa. Ja pois lähdettäessä sama juttu, ekana ulos, ilman kiirettä ja ruuhkaa.

Auto oli kyllä melkoisen täynnä, kun sinne oli tuupattu neljän henkilön pelikamat ja vaatekassit, juomapullot ja kaikki muukin tärkeä. Mutta sopu sijaa antoi. Ajomatka Kullaanmaalle kesti vain noin tunnin ja perillä odotti kuuma sauna, iloinen emäntä ja tuhti illallinen. Ja itsellämme oli mukana urheiluhenki ja janojuomat. Ilta meni lupsakasti kahteen asti.

Aamulla startattiin Niitväljaa kohti heti aamupuuron jälkeen. Ajovuorot oli onneksi ennalta sovittu, joten sain torkkua rauhassa etupenkillä. Niitväljan kenttä oli ensimmäistä päivää avoinna, joten palvelut eivät toimineet. Pukukopit olivat kiinni, samoin ravintola, veskeissä ei kuulemma ollut paperia jne... mutta kenttä oli loistavassa kunnossa. Paitsi greenit, jotka näin keväällä ovat yleensäkin siellä aika pomppuiset.

Peliryhmät oli sovittu,joten ei muuta kuin menoksi. Naiset edellä ja ukot perässä. Eka birdieryyppy otettiin ennen tiiausta, ihan vaan neuvoa antavana. No avaus lähtikin ihan oikeaan suuntaan, joten aloin heti uskoa harjoitteluni tuottaneen vahvaa tulosta. Se tunne kyllä hävisi sitten matkalla, mutta kiva se oli tuntea edes ekan lyönnin jälkeen.

Peli kulki rivakasti, sillä kentällä ei juuri muita pelaajia harmiksi tai ruuhkaksi asti ollut. Birdiepullot hupenivat, avaukset lensivät hyvin eri lailla jokaisella väylällä, ja putit pomppivat yleensä ohi rei'istä. Väylälyönnit toki kulkivat mukavasti. Samoin kannustus.

Lyöntimäärä oli satasen luokkaa, että se siitä harjoittelusta.

Jos palvelujen puuttumisesta ei välitä, oli Niitvälja hieno kokemus tälläkin kerralla. Kenttä on saatu parin viimeisen vuoden aikana tosi hyvään kuntoon. Näin keväällä siellä on mukava pelata, kun raffit eivät ole vielä kasvaneet heinää. Kesällä onkin sitten toinen juttu.

Illalla saunan jälkeen oli porukka aika väsyksissä. Hyvä, että jaksettiin syödä, kun jo ensimmäiset hiipivät nukkumaan. Enkä itsekään pysty pahemmin rehvastelemaan, sillä ysiltä olin jo untenmailla minäkin. Eka kerta muuten...se on se vanhuus.

Toisena päivänä kierrettiin White Beachin kenttä Pärnussa. Siellä oli pelattu jo parisen viikkoa ja kenttä oli kunnossa greenejä lukuunottamatta. Palvelut paranivat kertaheitolla, sillä nyt oli tarjolla piirakoita ja olutta ja olipa ojan viereen parkkeerattu pari bajamajaakin. Tämä kenttä on perinteisesti ollut meille sellainen leppoisa kankkuskenttä. Nyt ei ollut kankkusta ehtinyt hommata, kun mentiin niin aikaisin nukkumaan.  Onneksi oli eväät mukana.

Kierros meni edellisen toisintona. Satakunta hyvää lyöntiä takana, kokemusta ja aurinkoa saaneena oli mukava lähteä taas tukikohtaan lepäilemään.

Nyt jaksoimme Ollin kanssa istua jo yhteentoista. Muut menivät taas ysiltä koisimaan. Taitaa olla paras ensi vuotta varten perua saunat ja illalliset, että jengi pääsee aikaisemmin levolle. Sellaista se on, kun on vanhojen ukkojen ja akkojen kanssa reissussa.

No aamulla suunnattiin EGCC:n kentälle Tallinnan liepeille. Ilma oli uhkaavan pilvinen ja ainakin kolmekymmentämetriä sekunnissa puhaltanut tuuli lupaili hyvää tällaiselle tarkkalyöntiselle. Caddiemaster kertoi, että sadetta on luvattu koko päiväksi, eikä lämpötilakaan nousisi yli kolmen asteen. No me ei siitä hermostuttu, kun kerran pelaamaan oli tultu.

Ei muuta kuin kierrokselle. Ekalla väylällä satoi koko ajan, mutta sen jälkeen ilma parani lyönti lyönniltä. Nelosella jo aurinko paistoi ja lämmin ilma pakotti meidät purkamaan sadevarusteet ja lisäämään aurinkorasvaa.

Pelattii bestballia, joukkuepelinä. Me Ollin kisasimme voitosta Lahden äijiä, Kokia ja Ristoa, vastaan. Annoimme ikäkertoimen, taitetun indeksin ja pari muutakin hyvitystä vastustajille, sillä olimme voitonvarmoja. Kasilla peli oli tasan, siis ilman niitä ikäkertoimiakin. Ysillä ja kympillä saatiin sitten reuhtaistua johtoon, jota ei sitten loppupelin aikana luovutettu, vaikka vastustajilla yritystä riittikin. Olin lupautunut ajovuoroon, joten sekin asia piti oman pelini jotenkuten kuosissa. Prostestiakin jo tarjottiin, koska emme ottaneeet kuulemma normimäärää paukkuja kierroksella. Selityksen makua.

Voitto tuli 4 Up!!

EGCC:llä on tapahtunut ehkä suurin parannus palvelutasossa. Klubiravintolassa jo hymyillään, suositellaan ja palvellaan muutenkin ihan hienosti. Kaiken lisäksi ruoka on nykyisin todella hyvää. Voin suositella.

Jokaisella turneellamme on pelattu tosissaan voitosta. Yleensä olen aina voittanut, koska keksin itse säännöt, joilla pisteet lasketaan. Tällä kerralla yllätin jengin ja laskin pisteet pelkästään pelien mukaan.
Niinpä ei ole yllätys, että voittaja en ollut minä, vaan Risto. Tasaisella pelillä ja händärit huomioiden hän kukisti minut yhdellä lyönnillä, kun kaikki kierrokset laskettiin mukaan. Risto protestoi kyllä sitäkin, kun mä kuulemma järkkäsin hänet voittoon. Voittaja tarjoaa nimittäin perinteisesti kuohuvaa laivalla koko peliporukalle. Risto haki kuitenkin kuohuvat ja taisi olla lopulta ihan mielissään voitostaan.

Reissu oli upea. Vielä, kun saan tuon avauspelin kohdalleen, niin...
Seuraavan kerran menemme Viroon jo tämän kuun lopulla, joten viimeistään silloin tapahtuu.
Nyt on kotoiset kentätkin hyvässä kunnossa, joten siellä tavataan.
Hyviä pelejä kaikille:)