Kausi on avattu!!

Upeaa ja aurinkoista päivää ystävät. Nyt se on sitten taas tehty. Sunnuntaina kävimme siippani kanssa Aulangon Hugolla kokeilemassa miten pallo lentää.
Ja lensihän se.

Se vaan on harmillista, että golf ei ole oikeudenmukainen peli.  Vaimoni ei ole varmasti harjoitellut ikinä ja viime pelikerrastakin on aikaa vierähtänyt vuoden verran, mutta voitti kuitenkin mokoma minut parilla pisteellä. Ja minä sentään olen ravannut prolla koko talven, ja harjoitellut siinä välillä joka viikko ahkerasti. Sellainen peli tämä golf on!

No, ei oikeasti harmita, että hävisin. Pelasin itsekin hyvin, jos kehua saan. Siis pistettä vaille händäriin. Tosi on. Ekaa kertaa Hugolla ja vielä kauden alussa. Lupaa hyvää. Cliffaa oli huomata, että lyönnit lähtivät oikeaan suuntaan ja joskus jopa oikealle etäisyydellekin.
No eihän se kerta homoksi tee, sanoo eräs ystävänikin, eli katsotaan nyt rauhassa seuraavaa kierrosta.

Kenttä oli kuiva ja pelaaminen sujui yllättävän ripeästi, vaikka se juuri avattuna olikin täyteen bookattu. Greenit olivat vielä melko pomppuiset joten puttilinjojen tarkastelu oli lähinnä näyttelemistä. No, joka kerta se pallo viimein upposi kuppiin. Pari viikkoa ja greenitkin ovat kunnossa.

Parasta keväässä on juuri se, että odotukset ovat niin mahtavat. Eka kierros, eka hyvä avauslyönti, eka tunnelma kentällä, eka hyvä putti, chippi tai väylälyönti odottavat itseään. Ne tulevat sieltä yhtä varmasti, kuin ne metsään suuntaan katoavat lyönnitkin. Kaikki on niin alussa, taas.

Aurinkoinen sää ja lähes tuuleton keli tekivät kierroksesta oikein mukavan. Peliseura oli hyvää ja aika kului kuin siivillä. Klubilla palvelut toimivat hyvin ja olut sopivan viileää pelin jälkeen aurinkoisella terassilla nautittuna.

Tällä viikolla aukeavat useat kentät, joten golfarin auvoisat päivät alkavat. Hitto, kun tuo duuni sotkee hyvät pelisuunnitelmat...mutta ei ihan kaikkia kuitenkaan.

Me lähdemme nyt Viroon pariksi päiväksi. Tarkoitus on kiertää Niitväljan, White Beachin ja EGCC:N kentät loppuviikon aikana. Tulee varmasti mukavaa, semminkin, kun jengi on hyvä ja tukikohtana toimiva vanha metsästysmaja antaa loistavat puitteet jälkipeleille. Hyvällä jengillä on tietenkin kiva olla missä tahansa, mutta tämä joka keväinen Viron reissu on kyllä niitä parhaita.

Joten nyt aloitan menttaaliharjoitukset, syön hyvin ja lepään, sillä torstaina on eka kokonainen kierros Virossa.

Aurinkoisia pelipäiviä sinullekin ystävä.

Meille osalle golf on elintärkeää

Terveiset kaveritapaamisesta. Poikkesin kamun synttäreillä stadissa ja tapasin siellä tietysti muitakin kamujani. Eipä aikaakaan, kun juttu kiertyi golfiin. Siinä sitä vertailtiin alkuasentoa, grippiä ja taakseviennin suuntaa rivissä ravintolan baarissa. Stobet kädessä oli tietenkin hiukan hankalaa saada läpilyöntiä puhtaasti suoritettua, mutta yritys oli sen verran hyvä, että baarimestarikin tuli messiin. Golfari hänkin.

On mukava huomata, että yli viidenkymmenen vuoden ajan kestäneet ihmissuhteet kestävät myös golfin. Ja ennen kaikkea sen mahtailun määrän. Siinä sitä oltiin, kaikki keskimääräistä parempia ja ainakin edellistä kautta parempia golfareita. Jokaisella oli tukku pron kanssa vietettyjä tunteja takanaan ja edessä huikea kausi. Niinpä...

Itse olen nyt ollut ihan itsekseni tuon harjoittelun kanssa, kun Matti (pro) lähti pelaamaan Espanjaan. Ryökäle. Luulin jo, että osaan itsekin analysoida virheeni ja korjata lyöntini, mutta enpä sittenkään. Ihan kauhistuttaa lähteä ulos, siis oikealle kentälle, pelitaitojani kokeilemaan. Mutta rohkeana, jopa uhkarohkeana, menen kuitenkin. Ja ajattelin mennä jo ennen Pääsiäistä testaamaan ennen kaikkea rautapelini tarkkuutta.  Toivottavasti kentät ovat jo sen verran kuivia, ettei joka lyönnillä kopsahda kilon verran mutaa niskaan, kun tulee kuitenkin niitä duffeja.

Siitä viikko ja lähdetään Viroon kolmen kentän koitokselle. Ennakkoon ovat kaverit olleet melko tyytyväisiä siihen, että olen käynyt pro:lla, koska tietävät mokomat kokemuksesta, että pelini on satavarmasti sekaisin. Luulevat voittavansa rahapelit. Eivät muista, että olen tähänkin mennessä osannut laatia sellaiset säännöt, että voitan kuitenkin.

Vatsanpohjassa tuntuvasta jännityksestä huolimatta odotan innolla ensimmäistä kierrostani. Ja sitten sitä pelimatkaa. On se golfari vaan niin hullu...

Poskia punoittavan innostuksen ja odotuksen hetkiä sinullekin, hyvä golfariystäväni.

Hyviä eväitä ammattilaiselta

No niin, se oli viimeinen kerta ammattilaisen luona ennen kauden alkua. Käytiin läpi kaikki mailat, lyönnit, asennot, painopisteet ja putit. Oli mukava havaita, että selkeää kehittymistä on havaittavissa. Kaksi tärkeintä korjattua asiaa olivat perusasento ja painonsiirto lyönnin aikana. Näiden vaikutuksesta tietenkin kaikki muukin muuttui, kuten läpilyönti, tasapainoisempi suoritus, suuntaus ja jopa osuman tarkkuus.

Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin. En todellakaan ole mestariksi muuttunut, mutta motivoivaa kehitystä on tapahtunut ja olen saanut intoa harjoitella lisää. Nyt onkin huomattavasti helpompi käydä itsekin harjoittelemassa, kun tietää edes vähän mitä ja miten tekee. Kiva oli myös huomata, että vanhakin oppii uusia kuvioita, kun oikein yrittää ja opettaja osaa vedellä oikeista naruista. Opettajani, Matti Meriläinen, osaa hommansa, vaikka ikä ei vielä paina. Tarkkasilmäinen ope osasi aina löytää ratkaisun, jolla lyöntiä korjata. Ja niitä korjauksia tehtiin monia.

Kun aloitin golfin peluun silloin joskus, takana oli vuosien kokemus erilaisista pallopeleistä ja liikunnasta yleensäkin. Uskoin, että golfin nyt oppii hetkessä. Siis ainakin sille tasolle, että peli kulkee mukavasti. Intoa ja voimaa oli, tarkkuutta ei. Lempinimeni oli tuolloin Hyrrä. Kehitys kuitenkin meni muutaman vuoden ihan mukavasti ja händäri putosi sopivasti. Nyt on kaksi kautta mennyt juuri ja juuri tasoituksen mukaisesti. Kehittynyt en ole aikoihin. Ei tavoitteeni toki ole tourin kiertäjäksi päästäkään, mutta olen kuitenkin hiukan turhautunut viime vuosien räpellyksestä. Ennen kaikkea ailahtelevuus aiheuttaa turhautumista. Joskus peli kulkee muutaman väylän verran ihan kivasti, mutta sitten se taas muuttuu suunnistuksen omaiseksi metsissä kiertelyksi.

Siksi lähdin hakemaan apua ammattilaiselta. Tammikuusta alkaen olen säännöllisesti käynyt harjoittelemassa Peltomäki Golfissa, Matin tiukassa ohjauksessa. Ja sitten aina jaksojen välissä treenannut itsenäisesti hallissa. Olen siis treenannut paljon enemmän, kuin koskaan, vaikka mukaan otettaisiin green card -harjoittelukin. Kokemus on ollut hyvä. Motivaatio on kasvanut, vaikka välillä palloon en ole osunut sitäkään vähää, kuin aikaisemmin. Nyt kuitenkin olen oppinut hieman analysoimaan omaa lyöntiäni ja joskus jopa osaan korjata virheitäni. Nyt on vielä parit itsenäiset treenit ennen perinteistä Viron matkaamme, jolloin pääsen ihan oikealle kentälle kokeilemaan.

On todella jännittävä katsoa olenko mitään oikeasti oppinut. Siihen asti vain haaveilen osaavani golfia paremmin, kuin koskaan. Suosittelen kaikille ammattilaisen apua aina silloin tällöin.

Ja kiitos ystävälleni Jollille, joka innosti minut tähän harjoitteluun. Kohta pelataan ystävät.