Terveiset kaveritapaamisesta. Poikkesin kamun synttäreillä stadissa ja tapasin siellä tietysti muitakin kamujani. Eipä aikaakaan, kun juttu kiertyi golfiin. Siinä sitä vertailtiin alkuasentoa, grippiä ja taakseviennin suuntaa rivissä ravintolan baarissa. Stobet kädessä oli tietenkin hiukan hankalaa saada läpilyöntiä puhtaasti suoritettua, mutta yritys oli sen verran hyvä, että baarimestarikin tuli messiin. Golfari hänkin.
On mukava huomata, että yli viidenkymmenen vuoden ajan kestäneet ihmissuhteet kestävät myös golfin. Ja ennen kaikkea sen mahtailun määrän. Siinä sitä oltiin, kaikki keskimääräistä parempia ja ainakin edellistä kautta parempia golfareita. Jokaisella oli tukku pron kanssa vietettyjä tunteja takanaan ja edessä huikea kausi. Niinpä...
Itse olen nyt ollut ihan itsekseni tuon harjoittelun kanssa, kun Matti (pro) lähti pelaamaan Espanjaan. Ryökäle. Luulin jo, että osaan itsekin analysoida virheeni ja korjata lyöntini, mutta enpä sittenkään. Ihan kauhistuttaa lähteä ulos, siis oikealle kentälle, pelitaitojani kokeilemaan. Mutta rohkeana, jopa uhkarohkeana, menen kuitenkin. Ja ajattelin mennä jo ennen Pääsiäistä testaamaan ennen kaikkea rautapelini tarkkuutta. Toivottavasti kentät ovat jo sen verran kuivia, ettei joka lyönnillä kopsahda kilon verran mutaa niskaan, kun tulee kuitenkin niitä duffeja.
Siitä viikko ja lähdetään Viroon kolmen kentän koitokselle. Ennakkoon ovat kaverit olleet melko tyytyväisiä siihen, että olen käynyt pro:lla, koska tietävät mokomat kokemuksesta, että pelini on satavarmasti sekaisin. Luulevat voittavansa rahapelit. Eivät muista, että olen tähänkin mennessä osannut laatia sellaiset säännöt, että voitan kuitenkin.
Vatsanpohjassa tuntuvasta jännityksestä huolimatta odotan innolla ensimmäistä kierrostani. Ja sitten sitä pelimatkaa. On se golfari vaan niin hullu...
Poskia punoittavan innostuksen ja odotuksen hetkiä sinullekin, hyvä golfariystäväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti