Alkaa tuo golf-kuume tuntua jo niin, että poikkesin palloja lyömässä. Viime kerrasta viisastuneena aloitin rauhallisesti. Alkuasennon haku, painopisteen hallinta, hartialinjat suoraan ja sitten... Chippailin ämpärillisen palloja ja löysin suunnan.
Hetken päästä uskalsin jo ottaa seuraavan mailan ja lisätä lyöntiini vauhtia. Apulinjoina toimivat tikut auttoivat suuntauksessa todella hyvin. Ihmettelen, etten ole aikaisemmin keksinyt sellaisia käyttää. Ai niin, enhän mä ole harjoitellut. Miksenköhän?
Taitaa meikäläisellä olla tuo usko omiin kykyihin sen verran suuri, ettei ole tullut treenattua. Treeneissä se usko kyllä rapisee lyötyjen pallojen mukana. Se, ettei se händäri ole pudonnut pariin vuoteen, ei ole ihme. Ihme on, että se on edes säilynyt samalla tasolla.
Nyt tuntuu, että voi peli sujua tällä kaudella paremmin. Muuten siltä tuntui ennen viime kauttakin, mutta nyt olen sentään tehnyt aika paljon enemmän pelini eteen. Nyt ainakin tiedän mitä teen, kun kaikesta huolimatta etsin palloja metsistä tälläkin kaudella. Ja se on jo aika paljon.
Tunnin huhkimisen jälkeen oli riemukas olo. Eihän ne kaikki lyönnit hyviä olleet, mutta osa oli jo golflyöntejä.
Vielä on aikaa treenata, sillä kesä on vielä kaukana. Sitä odotellessa on kiva lätkiä palloja edes sisätiloissa seinään. Odotellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti